Tunnetko työkaverisi: Elämysten tuoja

12.12.2024

Jessican työpaikka löytyy Oodin kolmoskerroksesta, Lorun leikkipuistosta. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:

Jessica Kullström, työskentelen leikkipuisto Lorussa sosiaaliohjaajana.

Parasta työssäni:

Erilaisten ihmisten kohtaaminen. Tunnelma, joka Oodissa ja Lorussa on. Kutsumme työpaikkaamme tiimin kesken elämyskeskukseksi. Kaupunki, varhaiskasvatussuunnitelma ja varhaiskasvatuslaki määrittävät tietysti raamit ja tavoitteet toiminnalle, mutta tässä työssä pääsee käyttämään luovuutta. Parasta on myös toimiva tiimityö ja se, että tiimin kanssa pääsee yhdessä tekemään kaikkea kivaa.

Haastavinta työssäni:

Koen pääsääntöisesti voimavaraksi sen, että Oodissa on aina paljon ihmisiä ja vilinää. Mutta joskus väkijoukon myötä tulevat äänet ja hälinä kuormittavat. Vapaa-ajalla saatankin kaivata omaa aikaa, hiljaisuutta ja mahdollisuutta lepoon ja vetäytymiseen.

Joskus haastavaa on myös se, että järjestämämme toimintojen osallistujamäärää ei voi tietää ennakkoon. Pyrimme suunnittelemaan kaikki Lorun tuokiot kaikille, mutta paikalle voi tulla yksi tai sata henkilöä. Haastavaa on silloin esimerkiksi tuokiot, joissa soitetaan soittimilla tai juhlat, jonne tulee hankkia tarjottavaa.

Intohimoni:

Teatteri. Olen tehnyt jo aika pitkään teatterijuttuja, lukioajoista asti. Harrastan teatteria, mutta olen myös opiskellut sitä ja tehnyt erityisesti lastenteatteria työssäni. On ollut mahtavaa tuoda teatteria lisää myös leikkipuistoon. Parhaillaan meillä on meneillään musiikkiteatteriesitys, jonka teimme syyskuussa Vauvan päivää varten. Nyt olemme lähdössä kiertueelle alueemme muihin leikkipuistoihin. Olen vapaa-ajalla myös mukana Malmin Työväen Näyttämöllä.

Jessican intohimo on teatteri, jota hän tekee töissä ja vapaa-ajalla. Kuva: Pauliina Alanko

Mieleen jäänyt kommellus töissä:

Tuorein kokemus on musiikkihetkestä vauvoille. Tuokiossa laulettiin eri eläimistä, ja mukana oli pehmokäsinuket. Toinen kollegoistani toimi dj:nä. En tiedä paineliko hän laitteilla jotain väärin, vai mikä tekninen ongelma siinä tapahtui, mutta musiikkia ei tullut lainkaan. Kaiuttimista olisi pitänyt kuulua ”kot kot”, mutta koska ei kuulunut, huusin vain kovaa ”KANAAA”! Ihmiset alkoivat nauraa, ja menin varmaan itse yhtä punaiseksi kuin kanan heltta.

Tätä ette tienneet minusta:

Kaikki eivät välttämättä tiedä, että olen toiminut vapaaehtoisena Uudessa lastensairaalassa. Toimin Helsinkimission kautta perhekaverina, eli pidän seuraa pienen potilaan perheenjäsenille. Otamme ihmisiä vastaan sairaalan aulassa. Joillekin sairaalaan saapuminen ensi kertaa on iso asia. Siinä on aulassa ensikohtaamisessa vastassa ihminen, jolla on perheelle enemmän aikaa, kuin sairaalahenkilökunnalla ehkä on, ja joka voi vaikkapa saattaa perille laboratorioon. Olen ollut myös vuodeosastolla lukemassa kirjoja ja tekemässä palapelejä pienten kanssa ja todistanut myös yhden potilaan ensiaskeleet.

Lapsuusmuistoni päiväkodista tai koulusta:

Kävin eskaria Oulun kupeessa Tyrnävällä ja sain siellä ensimmäiset ystäväni. Nämä kaksi ihmistä ovat edelleen elämässäni, olemme yhä ystäviä. Tämä ei ole itsestään selvää, koska asun nyt Helsingissä ja he asuvat edelleen pohjoisessa. Ystävyys on säilynyt välimatkasta huolimatta.

Tätä henkilöstöetua suosittelen:

Aktiivisimmassa käytössä minulla on työmatkaetu. Myös liikuntaosuutta käytän Epassissa aktiivisesti, se on hieno juttu. Maksan sillä kuntosalijäsenmaksuja.

Parasta Helsingissä juuri nyt:

Avoin ja tervetullut meininki. Se näkyy työssä ja ihan kaupungissa kulkiessa. Itse tunnen parhaiten lapsiperheiden palveluja. Toivon, että leikkipuistojen toiminta-ajatus ja Helsingin kaupungin arvomaailma välittyvät kaikille: jokainen on tervetullut taustasta ja elämäntilanteesta riippumatta.

Mottoni:

Kaikkeen täällä ei voi itse vaikuttaa, mutta omaan asenteeseen aina voi. Sen voi itse valita.

 

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.