Outi Salo eläkkeelle: "Kasvatuksella ja koulutuksella muutetaan maailmaa"

14.11.2024

Kuva: Kimmo Brandt

Perusopetusjohtajamme Outi Salon pitkä ja mittava työura toimialalla tulee valmiiksi, kun hän siirtyy loman kautta eläkkeelle. Haastattelimme Outia hänen työurastaan sekä tulevaisuuden suunnitelmista. Kiitos Outi ja ansaittuja eläkepäiviä! 

Kertoisitko urasi vaiheista perusopetuksessa?

Minun työurani, jota on kertynyt yli 40 vuotta, voisi jakaa kolmeen jaksoon: koulu – valtionhallinto – Helsingin kaupunki. Urani alkoi pohjoisesta Ivalon ala-asteen luokanopettajan tehtävistä ja sieltä tulin takaisin pääkaupunkiseudulle. Pisimpään olin Espoossa opinto-ohjaajana, mutta välissä tein kurkistuksen Mikkelin maalaiskunnan kouluhallintoon opetuspäällikkönä. Se oli opettavainen vuosi hallinnon näkökulmasta. Heti syksyllä pääsin lukemaan 24 koulun toimintasuunnitelmat, sillä ne piti valmistella lautakunnalle hyväksyttäväksi. Vuoden alussa jaoin kouluille tuntikehykset, ja keväällä lääninhallituksen tarkastajat tulivat tarkastamaan kuusi kunnan koulua.

1990-luvulla lähdin katsomaan hallintoa Uudenmaan lääninhallituksen määräaikaisen suunnittelijan tehtävän kautta, mutta sinne sitten jäin ja tein aluksi monenlaisia kehittämistehtäviä. Yksi ehkä yllättävin oli, kun lähdin projektipäälliköksi tietojärjestelmäarkkitehtuurityöhön. Minä kun en ole osannut työtehtävissä sanoa ei vaan, että mielenkiintoista…. Piipahdin myös liikenneministeriössä, mutta palasin vuoden jälkeen sivistystoimen pariin: sydän sykki enemmän sivistykselle kuin logistiikalle. Pääsin 1990-luvun lopulla mukaan lääninhallinnon uudistamisprosessiin, jossa muodostettiin viisi lääninhallitusta aikaisemman 11 sijaan. Tällöin perustettiin myös Etelä-Suomen lääninhallitus, jossa toimin sivistysosaston osastopäällikkönä. Tässä tehtävässä minulla on ollut ehkä komeimmalta kalskahtava titteli: läänin sivistysneuvos. Läänin tehtävissä pääsi tutustumaan hyvin erikokoisiin kuntiin Hangosta Uukuniemeen. Tämä avasi minulle konkreettisesti sen, miten erilaisissa olosuhteissa Etelä-Suomen alueella toimintaan.

Vuonna 2005 siirryin Helsingin kaupungille perusopetuksen linjanjohtajaksi, ja tätä tehtävää olen sen jälkeen hoitanut, vaikka virkanimikkeet ovat jonkin verran muuttuneet organisaatiomuutoksissa. Aloittaessani toimin 110 rehtorin lähiesimiehenä. Tai ehkä vähän kaukaisempana, koska kouluja ja rehtoreita oli niin paljon. Ensimmäisen vuoden aikana kiersin kaikki koulut ja tutustuin niihin. Näin oli helpompi hahmottaa kokonaisuutta ja päästä paremmin kiinni Helsingin perusopetuksen asioihin. Tuolloin perusopetusta oli hallinnossa minun lisäkseni johtamassa opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja oppilashuollon päällikkö Merja Hallantie. Aluepäällikkömalli alkoi vuonna 2012, ja kaupunki jaettiin neljään alueeseen. Tämän jälkeen aluepäälliköitä on tullut lisää, ja nyt heitä on seitsemän. Myös oppilashuoltoon on tullut yksikön päälliköitä vaiheittain, nyt heitä on kuusi. Aluepäällikkömalli on parantanut rehtoreiden lähijohtamista ja alueellista yhteistyötä. Minun tehtäväni ovat uusien päälliköiden myötä muuttuneet. Olen pyrkinyt vahvistamaan ja parantamaan hallintokuntien välistä työtä sekä ehkäisemään segregaatiota. Tämän toiminnan kautta olen halunnut tukea koulujen toimintaa sekä vahvistaa välillisesti oppilaiden oppimista ja hyvinvointia.

Helsingin 20 vuoteen on mahtunut paljon asioita. Eri aikoina erilaiset asiat nousevat esille. Esimerkiksi yhdessä vaiheessa aikaa meni sisäilmaongelmista johtuvien asioiden hoitamiseen, mutta nyt kouluja on saatu peruskorjattua. Koronaepidemia oli taasen asia, joka yllätti ja työllisti kaikki. Myös eri hallitukset ovat halunneet kehittää perusopetusta, ja siitä on aina vaikutuksia meille. 

Perusopetuslakia on uudistettu useamman kerran ja opetussuunnitelma muutettu kerran minun aikanani. Nytkin on useita lakiluonnoksia lausunnoilla, joten muutosta on taas tulossa.

Mikä on ollut innostavinta perusopetuksen parissa työskentelyssä? Entä johtamisessa?

Mielestäni perusopetus on lapsen kannalta todella merkityksellinen jakso hänen elämässään. Kaikilla meillä on muistoja omista kouluvuosista, ja muistamme sen tietyn opettajan, joka on huomannut, kehunut, kannustanut tai ollut ilkeä, jättänyt huomaamatta.  

Perusopetuksen aikana pystymme minusta vaikuttamaan lapsen tulevaisuuteen merkittävällä tavalla, kun lapsen tulisi saada perustiedot ja taidot tulevaisuutta varten. Tämä on tuonut merkityksellisyyttä omaan työhön.

Toimintaympäristö on varsinkin viimeisen 20 vuoden aikana ollut muutoksessa, jossa koulun pitää kehittyä mukana. Koska olen varsin kehitysorientoitunut ja innostun uusista asioista, muutokset haastavat, innostavat ja tuovat myös imua työhön.  

Johtamistehtävän näen palveluammattina. Minua innostaa ja motivoi, kun näen, että ympärillä olevat ihmiset onnistuvat ja olen voinut olla tässä prosessissa mukana auttamassa. Johtamisessa minua innostaa myös hyvä yhteistyö ja henkilöt, joiden kanssa saan tehdä merkityksellistä työtä.

Mikä on muuttunut perusopetuksessa vuosien varrella ja mikä pysynyt samana?

Kun itse aloitin opettajan uran 1980-luvun alkupuolella, peruskoulujärjestelmä oli ollut pääkaupunkiseudulla alle 10 vuotta. Kansakoulujen muuttuminen ala-asteiksi ei ollut niin suuri muutos, mutta yläasteiden opettajat olivat entisiä oppikoulujen opettajia, joista osan oli vaikeaa hyväksyä sitä, että koulussa olikin koko ikäluokka. Tämä ei ole enää keskustelun aihe, mutta viime vuosina on keskusteltu oppimisen tuen oppilaiden sijoittumisesta: yleisopetuksen luokassa, erityisluokassa vai erityiskoulussa. Vielä on matkaa kaikkien kouluun.

Kuntien rooli ja tehtävät ovat muuttuneet todella paljon. 1980-luvulla lainsäädännössä määriteltiin, milloin opettajan virka perustetaan tai lakkautetaan ala-asteilla. Nykyisin rehtori päättää määrärahojensa puitteissa, minkä verran opettajia koulussa on. 1980-luvulla lääninhallituksen koulutoimentarkastajat tekivät säännöllisesti tarkastuksia kouluissa. Nykyisin kunnat vastaavat koulutuksen laadusta. Kun aloitin Ivalossa opettajana, kaikki Inarin kunnan 7.–9.-luokkalaiset tulivat maanantaina kouluun ja asuivat kouluviikon asuntolassa. Tällaista ei enää ole. Oppilaat kuljetetaan päivittäin lähikouluun.

Nykyinen perusopetuslainsäädäntö on vuodelta 1998. Myöhemmin siihen on tullut paljon täydennyksiä, sekä suuria että pieniä. Suurimmat ovat olleet oppimisen tuen muutos, joka on taas muutoksessa, sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan tuleminen perusopetuslakiin.

Yhteiskunta, alueet ja väestösuhteet ovat muuttuneet paljon. Näillä muutoksilla on ollut merkittäviä vaikutuksia perusopetukseen eri puolella Suomea. Tämä näkyy Helsingissä oppilaiden moninaisuuden lisääntymisenä ja alueiden erilaistumisena. Vaatimukset kouluille ovat tänään erilaiset kuin 20 vuotta sitten.  

Näkisin kuitenkin, että perusopetuksen ydin – tukea kaikkien oppilaiden kasvua ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja – on edelleen tärkein perustavoite ja -tehtävä, johon me pyrimme.

Millä mielin siirryt eläkkeelle? Mitä suunnitelmia sinulla on?

Ensiksi vietän rauhassa lomaa ja rentoudun. Vietän joulua läheisten kanssa. Eläkkeellä on aikaa taas harrastaa, joten varmasti lisään liikunta- ja kulttuuriharrastuksia.

Mikä on lempipaikkasi Helsingissä?

Itse asiassa minulla ei ole lempipaikkaa. Helsingissä on monta hienoa paikkaa, joissa liikun ja nautin ympäristöstä. Kun haluan rentoutua, voin lähteä kävelylle lähiluontoon, tapaamaan ystäviä tai nauttimaan hyvästä musiikista.  

Mikä on lempikirjasi?

Lempikirjat vaihtuvat. Lomilla luen erilaisia kirjoja ja varsinkin työaikana kuuntelen äänikirjoja. Viime kesänä luin mielenkiintoisen Nathan Willin kirjan Wellness. Se herätti paljon ajatuksia

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää perusopetuksen ja koko toimialan parissa työtä tekeville?  

Teette merkittävää työtä. Kasvatuksella ja koulutuksella muutetaan maailmaa. Muistakaa unelmoida!