Tunnetko työkaverisi: Paluumuuttaja Lontoosta

13.02.2024

Saska Lammilan kokemuksen mukaan Suomen päiväkodeissa on paljon enemmän vapautta kuin Englannissa. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:
Saska Lammila, varhaiskasvatuksen opettaja. Työskentelen Kanavan päiväkodin metsäeskarissa.

Mistä tulen:
Olen paluumuuttaja. Asuin Englannissa vuodesta 1997 lähtien 20 vuotta, kunnes muutin takaisin Suomeen vuonna 2017. Tein Itä-Lontoossa samaa työtä kuin nyt Helsingissä; opettamista ja luontotoimintaa.

Parasta työssäni:
Se, että saan tutustua lapsiin rauhassa, ajan kanssa – se on Suomessa mahdollista. Pääsen korostamaan heidän vahvuuksiaan ja oppimaan yhdessä heidän kanssaan. Voin tiimiparini kanssa pääpiirteittäin itse päättää, miten teemme työmme. Eskari on minun juttuni: tämän ikäisten lasten kanssa kommunikointi, filosofointi ja pähkäily on parasta. Luonto luo raamit työlleni. Interaktio luonnon ja sisätilojen välillä on orgaanista, eikä työ ole niin sidottua sisätilaan. On hienoa, että voimme keskittyä kunnolla esiopetusikäisten lasten empaattisuuden, sosiaalisuuden, ihmisyyden ja ystävyyden taitojen kehittymiseen.

Intohimoni:
Musiikki. Luonto, mökillä oleminen, valokuvaus. Uiminen, pyöräily ja jooga. Tykkäsin myös matkustamisesta aikaisemmin, nyt se on vähän hiipunut maailmantuskan vuoksi.

Haastavinta työssäni:
Vastuu. Aloitettuani Helsingissä vuonna 2017 työssä on tullut aika paljon uutta omaksuttavaa, mikä on pois ajasta lasten kanssa. Välillä on vaikeaa löytää keskitie siinä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja mikä on lapsille hyväksi. Englannissa oli tosi tarkat työnantajan määrittämät raamit, joiden mukaan työ piti tehdä. Suomessa on paljon enemmän vapautta tehdä omalla tavallaan, oman ammatti-identiteettinsä mukaisesti. Suomalaisilla opettajilla on valtavasti taitoja, jotta he osaavat tehdä työnsä hyvin. Toivon, että tämä vapaus työssä säilyy.

Saska Lammila työssään Itä-Lontoossa vuonna 2006. Päiväkodissa kasvatettiin perhosia. Kuva: Lammilan kotialbumi

Mieleen jäänyt kommellus töissä:
Olimme ennen joulua Ruiskumestarin talolla retkellä. Odottelimme retken alkamista Helsingin yliopiston metroasemalla, koska oli kylmä keli. Aikaa tappaaksemme aloimme laulaa lasten kanssa ja keksimme heittää pipon maahan Opintoputken käytävällä. Kymmenessä minuutissa tienasimme muutamalla biisillä 7,15 euroa! Ostimme rahoilla lasten vanhemmille pieniä lahjoja joulupusseihin.

Tätä ette tienneet minusta:
Olen työskennellyt Israelin Eilatissa rakennuksilla 1990-luvulla, esimerkiksi puhdistamassa loistohotellin marmorisia vessanpönttöjä.

Suosittelen:
Jokaisen pitäisi kerran käydä katsastamassa Musiikkitalo. On upea fiilis, kun tuntee musiikin ja näkee mitä kaikki tekevät.

Mottoni:
Pitää olla utelias aina.

 

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.