Koulumummit ja kouluvaarit vahvistavat lasten lukuintoa

23.03.2026

Lukuvaari ja -mummi pitämässä lukupiiriä Malmilla. Kuva: Nina Dale

Hietakummun ala-asteen koulun 2A-luokassa Malmilla on alkamassa jännittävä oppitunti. Luokkaan on tulossa koulumummi Mariitta Hämäläinen ja kouluvaari Matti Weckman pitämään lukupiiriä yhdessä luokan opettajan Johanna Kivipellon kanssa.

Käsiteltävänä on kirja nimeltä Urpo ja Turpo ja hirveä Irvisaurus, jonka kaikki luokan oppilaat ovat lukeneet. Lapset ovat etukäteen miettineet vastauksia kysymyksiin kirjan juonesta ja kirjoittaneet ne vihkoihinsa.

Opettaja Johanna Kivipelto ohjaa lukupiiriä eteenpäin.

– Mitä ajattelette, kenen koira kirjassa on? opettaja kysyy.

Reippaita vastauksia saadaan monta erilaista:

– Nukkeneidin koira.

– Sen talon koira!

– Mollan koira.

– Se on mun koira!

Myös koulumummi ja -vaari ovat valmistelleet vastauksensa ja jalostaneet kirjan pohjalta muita aiheita käsiteltäviksi. Koska kirjassa puhutaan dinosauruksista, Hämäläinen antaa oppilaille pohdittavaksi, mitkä muut eläimet kuoriutuvat munista. Sitten mietitään yhdessä, mitä tällaisia eläimiä löytyy Suomen luonnosta.

Kun yhteisestä luetusta keskustellaan yhdessä, se edistää lukuintoa.

Koulun entisiä oppilaita

Hämäläinen ja Weckman ovat toimineet Hietakummun ala-asteen koulumummina ja -vaarina pian 10 vuotta. Heidän juurensa ovat syvällä Malmilla, ja he ovat kumpikin aikoinaan käyneet koulua samassa rakennuksessa, jossa Hietakumpu nyt toimii. Tuolloin se oli oppikoulu nimeltä Malmin kaupallinen keskikoulu. Kaksikko aloitti 11-vuotiaina samalla luokalla vuonna 1961.

Koulumummi ja -vaaritoimintaan he lähtivät entisen rehtorin kutsumina ja koska tuntevat Malmin historiaa ja haluavat jakaa sitä nykysukupolville. Ensivuosina kaksikko esitteli alueen ja koulun taustoja kaikille luokka-asteille diaesitysten, kuvitusaineistojen ja antikvariaateista hankittujen vanhojen koulukirjojen ja lehtien kera. Tällä hetkellä parivaljakko tekee lukutaitotyötä Kivipellon luokan kanssa, esimerkiksi lukupiirityöskentelyn muodossa.

Matti Weckman ja Mariitta Hämäläinen ovat tuoneet Malmin historiaa oppilaille tutuksi.

– Opettaja ja oppilaat valitsevat luettavan kirjan, jota käsitellään yhdessä. Teemme aina sen, mitä opettaja meille ehdottaa, ja jotain vähän siihen päälle. Esimerkiksi aiheeseen liittyviä lyhyitä tietoiskuja, joita tämän ikäiset lapset haluavat kuulla ja pystyvät omaksumaan, Hämäläinen kuvailee.

Kouluisovanhemmat tekivät syksyllä luokan kanssa myös yhteisen sadun, josta lapset kirjoittivat opettajan kanssa tarinan ensimmäisen osion, Hämäläinen toisen ja Weckman loppuhuipennuksen. Ossi-Oravan tarinasta tuli hieno, ja se julkaistiin luokassa koulun avoimien ovien päivänä, jolloin lasten vanhemmatkin saivat kuulla sadun alusta loppuun.

Kauneimmat sanat ääneen

Mutta takaisin luokkaan ja Hannele Huovin kirjoittaman Urpon ja Turpon pariin. Seuraavaksi oppilaat pohtivat yhdessä koulumummin ja -vaarin kanssa sitä, mikä oli kirjan paras juonenkäänne tai yllättävin kohta.

– Yllättävää oli, kun se robotti istui hassusti siihen tuoliin. En tiennyt, että robotti tulee siihen keskelle kirjaa, Roope kertoo.

– Juoni oli tosi hauska, Nikolas kehuu.

Leevi arvioi, että Irvisauruksen hattu muistuttaa vankilapukua, jonka hän on nähnyt elokuvissa, ja ihmettelee Urpon ja Turpon silmien asentoa koiran suussa Jukka Lemmetyn kuvittaman kirjan kuvissa.

– Olet tosi tarkasti katsonut kirjan kuvia, Kivipelto toteaa.

– Ja olet hienosti elänyt mukana juonta, Weckman jatkaa.

Roope suosittelee Tatu ja Patu -kirjoja. Hän pitää lukupiirissä kysymyksiin vastaamisesta.

Jos Hilda saisi olla mikä tahansa kirjan hahmo, hän olisi Pelle Peloton.

Sitten jokainen lukupiiriläinen lukee ringissä ääneen etukäteen valitsemansa, mielestään kirjan kauneimman sanan. Luokkaan laskeutuu harras tunnelma, kun kauniit sanat lentävät ilmoille.

– Kirja on kaunis kuvaus ystävyydestä ja ystävystymisestä. Koiran hyökkäys saattaa kuvata kiusaamista, Weckman sanoo ja puhuu hetken oppilaille aiheesta.

– Tärkeintä on huolehtia siitä, ettei itse kiusaa ketään, hän päättää.

 Oppilaiden mielipiteet ovat aitoja, mikä innostaa vapaaehtoisia.

Tärkeää, että eri-ikäiset kohtaavat

Opettaja Kivipelto ylistää koulumummi- ja kouluvaaritoimintaa ja suosittelee sitä lämpimästi myös muille. Helsingissä on samankaltaista toimintaa myös muilla kouluilla, muttei kaikilla.

– Koen todella tärkeäksi sen, että eri-ikäiset kohtaavat toisensa. Kaikilla ei välttämättä ole isovanhempia aktiivisesti mukana elämässä. Voimme oppia toinen toisiltamme.

Opettajan mielestä oppilaat tarvitsevat kaikenikäisten lukijoiden erilaisia lukemisen malleja. Yhteisessä toiminnassa lapset oppivat sitä paitsi paljon muutakin: vuorovaikutustaitoja, kiitollisuutta ja toisen kuuntelemisen taitoa.

Kivipellon mukaan mummi ja vaari paneutuvat jokaiseen oppituntiin perusteellisesti ja selvästi arvostavat lapsia.

– He tuovat luokkaan valtavasti sellaista, mitä en itse voi oppilaille antaa. Siinä puhuu toisenlainen elämänkokemus. Heillä on sanastoa, jota nykylapset eivät käytä: tulee ruokittua lasten sanavarastoa. Tässä näkyy myös eri sukupolvien tapa toimia ja nähdä asioita. Siinä on sellaista taikaa, hän iloitsee.

Lukuvaarina saa heittäytyä toimintaan ja lasten maailmaan.

”Myönteistä hyrinää”

Weckman ja Hämäläinen tuntevat itsensä koululla tarpeellisiksi ja olevansa oikealla asialla. Molemmat ovat olleet innokkaita kirjojen lukijoita lapsesta asti ja haluavat tartuttaa sen nykylapsiin.

– On hienoa huomata, miten opettaja tekee sitä samaa monin eri tavoin ja miten lapset innostuvat, Hämäläinen huomauttaa.

Vierailun aikana useampi oppilas käy spontaanisti halaamassa joko mummia tai vaaria. Tunnelma on lämmin, ja osapuolet ovat selvästi tulleet toisilleen tutuiksi ja tärkeiksi.

– Parasta tässä toiminnassa on lasten kanssa oleminen ja heidän antamansa palaute, Weckman tuumii.

”Koulumummi ja -vaari on ihanat. Tykkään vanhemmista ihmisistä ja lapsista”, sanoo Sofia.

Oppilaat antoivat lahjaksi kuvittamansa version yhdessä tehdystä sadusta.

– Lasten kommentit ja mielipiteet ovat ihan aitoja. Tunnetasolla saamme uskomattomia asioita täältä. Ilmassa on aina myönteistä hyrinää, kun ollaan yhdessä, Hämäläinen jatkaa.

Nykykoulua parivaljakko kehuu vuolaasti. Heitä itseään kasvatettiin aikoinaan kansakoulussa pelolla ja ankaralla kurilla.

– Ei meillä ollut innostajia. Me pelkäsimme opettajia. Jos lyijykynä putosi pulpetilta, opettaja räjähti, kaksikko muistelee.

– lmapiiri, jossa lapset täällä kasvavat, on aivan ihana. Olemme aina vähän viisaampia, kun lähdemme täältä, Hämäläinen sanoo.

 

Jos kiinnostuit koulumummitoiminnasta, ole yhteydessä lähikoulusi rehtoriin ja kysy mahdollisuuksista.

Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto toteuttaa lukumummi ja -vaaritoimintaa. Lue lisää MLL:n sivuilta.