Tunnetko työkaverisi: Ultrajuokseva hyväntekijä

22.04.2025

Antti on intohimoinen liikkuja ja pelannut myös korista. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:

Antti Kallio, työskentelen Meilahden yläasteen koulussa erityisluokanopettajana. Aloitin urani luokanopettajana vuonna 1998 Pikku Huopalahden ala-asteella, mistä siirryin erityisluokanopettajaksi valmistuttuani Koskelan ala-asteen kautta vuosiksi Lohjalle. Tämä on 16. vuoteni yläasteen puolella ja neljäs vuosi tässä koulussa. Meilahden yläasteella on hyvä olla töissä, työyhteisömme on lämmin ja osaava.

Parasta työssäni:

Merkityksellisyys. Tässä työssä pääsee todistamaan vanhoista rooleista irtautumista. Joka päivä näkee aina jotain tärkeää, kuten sinnikkyyttä. On hienoa olla todistamassa, kun nuori muuttaa koulunkäyntinsä suuntaa. Tällä työllä on tarkoitus.

Pidän myös siitä, että työ on vaihtelevaa. Päivät menevät välillä hujauksessa. Nuorten kanssa on hirveän kiva tehdä töitä.

Intohimoni:

Olen intohimoinen liikkuja ja erityisesti juoksija. Hurahdin ensin maratoneihin, joista matkat pitenivät ultrajuoksuihin. Pisin juoksemani matka on sata kilometriä, juoksin sen Paloheinässä. Kerään juoksemalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Teen yhden miehen juoksuhaasteita eli järjestän somessa tapahtuman ja kutsun ystäviäni mukaan lahjoittamaan rahaa Hope ry:lle sen mukaisesti, kuinka monta kilometriä juoksen. Ihmiset lähtevät tähän tosi upeasti mukaan! Lahjoitukset menevät vähävaraisten lasten ja nuorten harrastamiseen.

Viime vuonna juoksin esimerkiksi Helsingistä vanhaan kotikaupunkiini Lohjalle. Kerran juoksin viisi tuntia kaverini takapihaa ympäri. Matkaa kertyi tuolloin 43 kilometriä, ja rahaa lahjoitettiin 2000 euroa. Rakastan juoksemista, joten tämä on todellinen win-win-tilanne. Juoksussa mentaalinen puoli on minulle tärkeä. Ultrajuoksun aikana tunteet muuttuvat todella voimakkaiksi ja ailahtelevat euforiasta epätoivoon.

Liikunnan lisäksi luonto on minulle rakas. Olen käynyt paljon patikoimassa, viimeksi tein viiden päivän patikoinnin Kolilla. Upein reitti, jolla olen Suomessa ollut, on Hetta-Pallas.

Antti tykkää vapaa-ajallaan liikkua luonnossa.

Mieleen jäänyt kommellus töissä:

Koskelan ala-asteella oli hersyvää huumoria työntekijöiden kesken. Lähdin tapani mukaan suoraan töistä treenaamaan, ja treenikassi oli mukana opettajainhuoneessa. Ihmettelin matkalla, kun kassi tuntui kovin raskaalta. Perillä selvisi, että olin kantanut mukanani valtavaa, parikiloista nitojaa, jonka joku oli sujauttanut kassiin. Tällaista huumoria siellä viljeltiin! On tärkeää, että työpaikalla on tilaa huumorille ja naurulle.

Lapsuusmuistoni päiväkodista tai koulusta:

Minut on määrätty kirkon päiväkerhosta viikoksi kotiin rauhoittumaan.

Tätä ette tienneet minusta:

Osaan Teksti-TV:n ulkoa.

Haastavinta työssäni:

Kiire. Sitä on koulumaailmassa aina, ja se täytyy ottaa huomioon. Pyrin vähentämään kiireen vaikutusta arkeen kaikin keinoin: priorisoimalla, suunnittelemalla ja pysähtymällä hetkeen. Läsnäolo on tärkeää. Kun tiedostaa sen, miten tärkeää on tehdä se mitä pitää, pystyy keskittymään ja olemaan läsnä hetkessä.

Tätä henkilöstöetua suosittelen:

Epassi. Olen käyttänyt etua konsertteihin, urheilutapahtumiin ja HSL-lippuihin. Se on ihan loistava juttu.

Parasta Helsingissä juuri nyt:

Meri. Lataan akkuja meren ääressä. Helsingissä on upeat pyöräilyreitit, ja olen viime aikoina innostunut taas fillaroimisesta. Pidän myös kaupungin kulttuuritarjonnasta.

Mottoni:

Kohti iloa ja elämyksiä!

 

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.