Tunnetko työkaverisi: Laulattava joulutuspäällikkö

09.10.2024

Satu Luomajoki työhuoneessaan Kanneltalolla. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:

Satu Luomajoki. Työskentelen Helsingin työväenopistossa musiikin suunnittelijaopettajana ja tiimivastaavana. Työtehtäviini kuuluu sekä opettaa musiikkia että suunnitella työviksen musiikkikurssitarjontaa. Työnkuva on varsin monipuolinen ja vastaa osin kulttuurituottajan tehtäviäkin.

Parasta työssäni:

Ihmisten kohtaaminen ja yhdessä musisoiminen. Musiikin kautta ilon tuominen elämään. Oma instrumenttini on laulu, ja opetan pääasiassa laulua, kuoroja ja äänenkäyttöä.

Parasta on myös se, kun kohtaa ihmisiä hyvin erilaisista lähtökohdista: toiset tulevat hakemaan tavoitteellista oppia kuten laulutekniikkaa tai konserttitreeniä, ja toiset tulevat nauttimaan yhteislauluhetkestä. Se, miten innoissaan ja iloissaan opiskelijat ovat, on palkitsevaa opettajalle! Seniorimuskarissa on kokeilunhaluisia senioreja. Ikäihmisten kanssa työskentely kiinnostaa minua erityisesti.

Haastavinta työssäni:

Ajankäyttö ja oman henkilökohtaisen työrytmin hallinta. Työ itsessään on kivaa, mielekästä ja motivoivaa, mutta se vie myös herkästi mennessään. Pitää muistaa välillä katsoa kelloa ja huomata, että työpäivä on tänään päättynyt ja jatkuu huomenna. Vaikka työstä nauttii, pitää sille asettaa rajat.

Intohimoni:

Suomalainen kulttuuriperintö. Vanhat perinteet, tavat ja uskomukset kiinnostavat minua. Sen siivellä elämääni on tullut kansallispukuharrastus. Jo lapsena lauloin kuorossa, jossa esiintymisasu oli kansallispuku, ja mielenkiinto on kasvanut vuosien aikana. Itselläni on Kirkkonummen kansallispuku. Käytän pukua rennosti yhdistellen siihen vaikkapa erilaisia korvakoruja tai paitoja – en ole fanaatikko siinä, miten pukua tulisi oikeaoppisesti käyttää!

Satu Kirkkonummen kansallispuvussa, jossa on jouluiset värit.

Olen myös joulufani tai -friikki. Jouluinen tunnelma ja siihen liittyvät perinteet, musiikki ja visuaalisuus lämmittävät sydäntäni. Kerään kotona jouluastiastoja. Söin eilen kaurapuuroa joululautaselta ja odotan jo joulua. Minut tunnetaan opistossa ”joulutuspäällikkönä", ja vedän Opistotalossa järjestettävää vuosittaista Valoa ja iloa -tapahtumaamme. Joululaulujen harjoittelut pitääkin jo laittaa vireille!

Mieleen jäänyt kommellus töissä:

Vuosi sitten meillä oli opistossa iso musiikkiteatteriprojekti, Kerjäläisooppera. Ensi-iltaa edeltävänä iltana satoi kaatamalla vettä. Opistotalon vanha kellari ei siitä tykännyt, vaan viemäriverkosto päästi vedet lattialle. Osa puvuista ja muista kamppeista kastui totaalisesti. Puvustaja hälytettiin paikalle, ja hän kuivatteli puvustoa taloyhtiönsä kuivauskaapissa, uunissa ja ties missä. Myös pukuhuonetilat olivat kastuneet. Onni onnettomuudessa kaikki vaatteet eivät olleet olleet lattialla ja ne, jotka olivat, ehdittiin kuivattamaan. Ensi-illassa kaikki saivat esiintymisvaatteet päälleen – osa niistä kyllä lähti suoraan roskiin esitysten jälkeen.

Tätä ette tienneet minusta:

Pelkään kastematoja. Jos minut näkee hyppimässä kadulla sadepäivänä oudosti, väistelen todennäköisesti niitä.

Lapsuusmuistoni koulusta:

Kävin Espoossa musiikkiluokkaa ala- ja yläasteella sekä lukiossa. On jäänyt mieleen, miten paljon silloin satsattiin yhteiseen mielenkiintoon kohteeseen ja intohimoon. Teimme jo ala-asteella esityksiä ja konsertteja. Yläasteella tuotimme oman musikaalin. Lukiossa teimme musikaaliksi Anna Kareninan. Se on jäänyt rakkaimpana muistona mieleen, sillä esiinnyimme Kulttuurikeskuksessa ja sain tehdä pääosaroolin. Vaalin muistoja siitä, mitä kaikkea kouluvuosina opin muiden kanssa tekemisestä, oman vuoron odottamisesta ja pitkäjänteisestä työskentelystä. Yhdessä tekemisen malli tuli sieltä.

Tätä henkilöstöetua suosittelen:

Epassin hyödyntämistä monipuolisesti. Lounasetu toimii hyvin, samoin työmatkaetu. Olen käyttänyt kulttuurietua useisiin konsertti- ja teatterilippuihin ja liikuntaetua pilatestunteihin.

Parasta Helsingissä juuri nyt:

Syksyn tummenevat illat antavat aikaa paneutua harrastamaan. Tervetuloa työväenopistoon! Nyt kannattaa mennä konserttiin, teatteriin tai muualle sisätiloihin harrastamaan sekä nauttimaan siitä, mikä itseä kiehtoo. Parasta on tietysti myös lähestyvä joulun aika – valot, kynttilät ja takkatuli.

Mottoni:

Ilon kautta! Aina ei tarvitse onnistua tai olla täydellinen. Ota ilo irti siitä, mihin juuri nyt pystyt.

 

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.