Tunnetko työkaverisi: Kohtaava ikiliikkuja

12.06.2024

Jukka-Pekka Anttinen muisteli työuransa kommelluksia Käpylässä. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:

Jukka-Pekka ”J-P” Anttinen, laaja-alainen erityisopettaja. Työskentelen Käpylän peruskoulussa.

Mistä tulen:

Valmistuin alun perin yliopistosta biologiksi, sitten opettajaksi ja erityisopettajaksi. Asun Tuusulassa, mutta olen paljasjalkainen helsinkiläinen. Tulin kaupungille ja Käpylän peruskouluun töihin vuonna 2001. Työskentelin ensin resurssiopettajana ja myöhemmin erityisluokanopettajana. Nykyisessä työssäni laaja-alaisena erityisopettaja olen ollut pian 15 vuotta. Olen kouluttautunut myös tunne- ja vuorovaikutustaitovalmentajaksi, nepsy-valmentajaksi sekä rehtoriksi. Työurani aikana olen ollut myös tutoropettajana ja asiantuntijaopettajana erilaisissa kehittämistehtävissä.

Parasta työssäni:

Parasta ovat oppilaiden kohtaamiset ja aito palaute, jota siinä hetkessä tulee. ”Kiitos kun autoit. Kiitos tunnista. Kiitos, kun opetit tämän minulle.” Se auttaa jaksamaan niinä aikoina, kun on paljon kaikkea.

Erityisopettajana minulla on ollut vapaus kehittää ja kouluttaa itseäni. Tykkään opiskella, lukea ja oppia uusia juttuja, jotka valuvat viime kädessä myös kollegoilleni ja oppilailleni. Olen varmaan itsekin vähän ADHD, innostun kaikesta. Lisäkouluttautumisen ansiosta voin tarjota entistä parempaa tukea yksittäisille oppilaille: esimerkiksi nepsy-valmentajana pystyn kohtaamaan heitä paremmin kuin vain sillä koulutuksella, jonka sain yli 20 vuotta sitten. Tämä on mahtava työ! Täytin juuri 50 vuotta, enkä ole vielä missään nimessä valmis. Olen matkalla paremmaksi opettajaksi ja asiantuntijaksi.

Intohimoni:

Kolme ällää eli luonto, liikunta ja lukeminen! Tykkään hikiliikunnasta kuten kuntosalista, juoksemisesta, salibandysta ja kehonpainoharjoittelusta. Pidän myös haasteista. Parhaana vuonna luin 300 kirjaa ja yleensä aina menee ainakin sata kirjaa vuodessa. Luen kaunokirjoja, tietokirjoja, kaikkea mahdollista. Haluan myös aidosti olla lukemisen sanansaattaja. Luonto ja eläimet ovat minulle tärkeitä. Kotona on Gustav-kissa, ja luonto alkaa 30 metriä kotiovelta. Menen metsään latautumaan. Kiipeän kalliolle hengittelemään ja miettimään, jos pitää vaikkapa suunnitella jokin puhe tai kirjoitus.

"Rakastan matkailua ja kahviloissa fiilistelyä." J-P lomalla Nizzassa, Ranskan Rivieralla.

Haastavinta työssäni:

Erityisopettajan työ on hyvin sirpaleista, ja siinä vedetään moneen suuntaan. Yksittäisille oppilaille pitäisi olla enemmän aikaa. Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Tunteja tulisi olla kaksinkertainen määrä, jotta pystyisimme auttamaan pitkäkestoisesti niitä, jotka apua tarvitsevat. Oppilaiden emotionaalinen tarve on suuri, ja lapset kiintyvät erityisopettajiin. Erilaisia yksilöllisiä opinpolkuja tarvitsevia lapsia on nykyisin paljon. Tarvitsemme varhaista puuttumista esimerkiksi poissaoloihin, kiusaamiseen tai oppimisen tuen tarpeeseen, jotta asiat eivät vaikeutuisi ja ongelmat tulisi ilmi vasta vuosien päästä.

Tätä ette tienneet minusta:

Kirjoitan pöytälaatikkokirjaa, joka sisältää bioaseita, radioaktiivista säteilyä ja terrorismia. Juonessa suunnitellaan Karjalan palauttamista Suomelle. Olen kiinnostunut vaihtoehtoisesta historiasta. Ajatus tästä lähti jo syyskuun 2001 terrori-iskun aikoihin. Teen kirjan valmiiksi, kun minulla on aikaa – ehkä eläkkeellä. Kirjoitusprojekti on itselleni myös pään tyhjentämistä, koska tämä on aivan erilaista kuin se, mitä teen työkseni.

Mieleen jäänyt kommellus töissä:

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet minua pitkään, ja olin vuosia sitten kaupungin kestävän kehityksen yhteyshenkilö koulujen puolelta. Sain idean toteuttaa siirreltäviä kasvilaatikoita, joihin koulut istuttivat hyötykasveja kuten salaattia ja yrttejä. Tein esitteet ja esittelin asiaa rehtoripäivillä. Yksi laatikko oli kuukauden päivät Sanomatalon aulassa. Kun kuljetin kasvilaatikkoa autoni takakontissa, poliisi ajoi perässäni ja pysäytti minut Tuusulantiellä. Kattoon asti nousseet kasvit näkyivät autonikkunoista. Minun piti nousta autosta ja jouduin puhallustestiin. Epäilyksen alaisena selitin poliiseille, että ”voitte itse maistaa, tässä on basilikaa ja oreganoa”. Lopulta he naureskelivat asialle. Myöhästyin syksyn ensimmäisestä koulutuspäivästä tämän vuoksi!

Suosittelen:

Helsingin ainutlaatuisiin luontokohteisiin tutustumista. Kauemmas ei tarvitse lähteä kokeakseen upeita paikkoja.

Mottoni:

Vain taivas on rajana.

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.