Tunnetko työkaverisi: Elämää kupliva innostuja

20.03.2025

Pia Arikoski pyrkii kepeyteen myös työssä. Kuva: Nina Dale

Kuka olen:

Pia "Pipsa" Arikoski. Työskentelen Malmin peruskoululla koulukuraattorina. Tulin alun perin Itä-Helsingin kouluihin töihin vuonna 2007 ja käväisin töissä myös Malmilla, jonne myöhemmin palasin. Rakastan tätä paikkaa ja sen monikulttuurisuutta ja moniäänisyyttä!

Olen ammatiltani myös tanssinopettaja ja tanssipedagogi sekä hyvinvointivalmentaja ja ilmaisutaidon ohjaaja. Koulukuraattorin työssä olen, koska olen sosiaalipsykologi. Olen aina ollut kiinnostunut ryhmistä ja erilaisista rooleista ryhmissä.

Parasta työssäni:

Lapset ja nuoret. Heidän kanssaan itkeminen, nauraminen ja liikuttuminen – se kaikki on taivaallista. Parasta on se hetki, kun saan lapseen kontaktin ja luottamus syntyy. Sitten lähdemme pohtimaan yhdessä, mitä voimme tehdä. Ratkaisut usein löytyvät, ja lapsi saattaa keksiä itse, miten menee asiassaan eteenpäin. Auttaminen, empatia, kuuntelu ja turvallinen tilanne ovat tärkeitä.

Intohimoni:

Innostuminen. Haluan innostua asioista usein. Se ei onneksi ole kovin vaikeata! Haen tilanteita ja ihmisiä oikeastaan päivittäin siihen, että pääsen lentämään ja kuplimaan. Työni on luonteeltaan syvää ja käsittelemme vakavia asioita. Siksi pyrin kepeyteen vapaa-ajalla ja myös työssä esimeriksi heittämällä välillä vitsiä yläkoululaisten kanssa.

Toinen intohimoni on luonnossa oleminen ja liikkuminen. Minulla on kotona 43-kiloinen labradorinnoutaja, iso jöllikkä nimeltä Zico, jonka kanssa ulkoilen. Lähes joka päivä löydän itseni jonkun puun kyljestä halaamassa sitä puuta tai ihmettelemässä sammalta. Metsä on minun kirkkoni.

Haastavinta työssäni:

Tässä työssä pitää sietää paljon keskeneräisyyttä. Samanaikaisesti on monta tapausta kesken, eivätkä ne tule heti valmiiksi. Pitää osata irrottautua muista asioista ja olla läsnä hetkessä. Ja luottaa, että punainen lanka löytyy. Olen nykyisin todella allerginen kiireelle. Pyrin ennakoimaan asioita ja myös tunnustelemaan, miltä kehossa tuntuu. On oltava tietoinen omasta hyvinvoinnistaan saadakseen voimavaransa käyttöön.

Lapsuusmuistoni päiväkodista tai koulusta:

Kävin pienenä päiväkotia Ebeneserissä. Olin kova kertomaan satuja lapsille. Minä seisoin, ja muut istuivat rivissä ja kuuntelivat. Kun joillekin tuli riitaa, aikuiset sanoivat, että menkää tuonne kuuntelemaan, kun Pia kertoo satuja.

Pipsa kuntoilemassa Hietsussa, mistä löytyy erinomainen kaupungin ylläpitämä ulkotreenipaikka.

Mieleen jäänyt kommellus töissä:

Olin vuosia sitten ohjaamassa koulutustilannetta. Esiinnyin näyttelijän roolissa kuvitteellisessa tilanteessa, jossa oli työntekijä, joka ei jaksanut tehdä mitään. Koska otin sellaisen roolin, aloin vahingossa ja huomaamattani kiroilla rankasti. Eräs kuulija huomautti kiroilemisesta kesken kaiken sanomalla ”älä puhu äitisi alapäästä noin!” Silloin hävetti, mutta myöhemmin asialle on kollegojen kanssa naurettu monta kertaa. Ja olen yhä päässyt kouluttamaan ihmisiä!

Tätä ette tienneet minusta:

Näen ihmiset väreinä, joskus myös eläiminä. Oppilaat käyvät joskus kysymässä minulta, ”minkä värinen olen tänään”. Se on heistä hauskaa. Minulla on ollut tämä kyky jo lapsesta asti. Värit ihmisissä liittyvät varmasti tunteisiin.

Tätä henkilöstöetua suosittelen:

Suurin etu on, että olen päässyt niin moneen koulutukseen. Minulle ei ole koskaan sanottu ei. Olen pystynyt hyödyntämään erilaisten koulutusten antia työhöni aika suoraan. Toinen hieno asia on se, että jos tässä kaupungissa haluaa kehittää jotain, se onnistuu työroolissa yhdessä muiden kanssa. Asiat muuttuvat usein hitaasti, mutta muuttuvat. Koen tämän tosi tärkeäksi.

Parasta Helsingissä juuri nyt:

Rakastan tätä kaupunkia! Olen syntynyt täällä ja varmaan kuolenkin täällä. Eräs kiva paikka on Helsingin tuomiokirkon portaat, jotka ovat minulle tutut jo opiskeluajoilta, kun luin teatteritiedettä. Tykkäsin istua portailla ja katsella ihmisiä. Menin hiljattain mieheni kanssa maistraatissa naimisiin ja sain meille siunauskirkoksi juhannuspäiväksi tuomiokirkon. En olisi ikinä uskonut, että niin upea paikka olisi vapaana.

Mottoni:

Läsnäolo itselle ja toisille.

 

Tällä palstalla toimialamme työntekijät tulevat tutuiksi. Kenestä haluaisit lukea? Kenellä on kiehtova tausta, värikäs elämä tai parhaat jutut? Lähetä vinkkisi osoitteeseen: kasko.viestinta@hel.fi.