Kohtaavaa tukea koulussa ja kotona – työparimalli yhdistää toimialojen osaamisen

24.08.2020

Salla Suntila, Oona Kareinen, Tina Perttula ja Tiina Puumalainen työskentelevät tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa koulussa ja kotona.

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla (Kasko) ja sosiaali- ja terveystoimialalla (Sote) tehdään entistä tiiviimpää yhteistyötä lapsiperheiden hyväksi.

Salla Suntila, Oona Kareinen, Tina Perttula ja Tiina Puumalainen kehittävät koulunkäynnin jalkautuvan tuen mallia, jonka tavoitteina ovat koulupudokkuuden estäminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Kyseessä on vuosi sitten Koillis-Helsingin alueella alkanut kokeilu, jossa on mukana yhteensä 16 kaupungin peruskoulua.

Nelikko jalkautuu kouluihin työpareina: Kareinen ja Puumalainen ovat taustaltaan lapsiperheiden sosiaaliohjaajia ja Suntila ja Perttula erityisopettajia. He tulevat moniammatillisena työparina kouluun ja kotiin avuksi oppilaille, jotka oireilevat ja tarvitsevat tukea koulunkäyntiinsä. Tavoitteena on tukea lasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat suuremmiksi.

”Koulupudokkuuksien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Tilanteet ovat haastavia, ja koulun on vaikea puuttua niihin”, Perttula kertoo.

”On myös tarve päästä kotiin tekemään työtä perheiden kanssa”, Kareinen täydentää.

Kokeilussa on ollut mukana kaikenikäisiä oppilaita kakkosluokkalaisista ysiluokkalaisiin. Kyse on lyhytkestoisista interventioista, joissa oppilasta tuetaan yhdestä kuuteen kuukautta.

”Haluamme työskennellä vahvuuksien avulla ja vältämme ongelmakeskeistä ajattelua. Oppilaan tavoitteita ei saa asettaa liian korkealle, jotta kehitystä voi alkaa tapahtua”, Puumalainen sanoo.

Yhteiset tavoitteet

Koulunkäynnin jalkautuvassa tuessa on kyse kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan ja sosiaali- ja terveystoimialan entistä tiiviimmästä yhteistyöstä lapsiperheiden hyväksi. Haluttiin kehittää jatkumo, jossa lapsen tukeminen ei lopu koulun seinien sisään vaan jatkuu kotiin saakka.

Mallissa pyritään systemaattisesti luomaan yhteiset tavoitteet, joihin kaikki osapuolet sitoutuvat – niin oppilas, opettaja, vanhemmat kuin oppilashuoltokin.

Konkreettinen tavoite voi olla esimerkiksi kouluun saapuminen ajoissa. Toisella tavoite voi olla läksyjen tekeminen. Kolmannelta halutaan poistaa ei-toivottu käytös luokassa.

”Tärkeää on asettaa yhteinen konkreettinen tavoite, jota pystytään seuraamaan. Jos oppilaan tilanteessa tapahtuu toivottu muutos, tavoite on saavutettu”, Puumalainen selittää.

Yleisimmät yhteydenoton syyt ovat olleet koulupoissaolot, käyttäytymisen haasteet, koulumotivaation puute ja pedagogisen tuen tarve opettajalle. Kokeilussa on havaittu yhteisenä tekijänä, että monen lapsen ja nuoren oireilun taustalta löytyy toiminnanohjauksen haasteita, joita ei ole aiemmin tunnistettu.

Miten työpari työskentelee?

Koulunkäynnin jalkautuvassa tuessa työpari ensin havainnoi koululuokassa ja kerää tietoa: miten oppilas toimii ryhmätilanteessa tai vuorovaikutuksessa opettajan kanssa, onko oppimisessa tai toiminnanohjauksessa haasteita? Tämän jälkeen havainnointi jatkuu oppilaan kotona. Työpari tapaa lasta tilanteen ja tarpeen mukaan opettajan, kuraattorin tai psykologin kanssa mutta pääsääntöisesti osana perhetyötä.

Havainnoinnin ja tutustumisen jälkeen työpari tekee oppilaan kanssa koulunkäynnin jäsennyksen. Se toteutetaan alakoululaisten kanssa KESY-kuvakorteilla, joissa on koulunkäynnin osa-alueita ja kotiin liittyviä asioita kuvina.

”Tavoite on, että oppilaan näkemys tilanteesta tulee kuulluksi. Kuulemme samalla tavalla erikseen myös opettajan ja vanhemman näkemykset ja luomme tilanteesta yhtenäisen kuvan”, Suntila kertoo.

Koulunkäynnin jalkautuvassa tuessa tähdätäänkin muutokseen sekä koulussa että kotona. Työntekijät pyrkivät vaikuttamaan lapsen toimintaympäristöihin kokonaisvaltaisesti.

Oppilashuolto ohjaa palveluun

Miten koulunkäynnin jalkautuvaa tukea tarvitsevat lapset sitten löytyvät? Opettaja ottaa yhteyden oppilashuoltoon, joka voi yhtenä tukimuotona ehdottaa jalkautuvaa tukea oppilaalle ja tämän perheelle.

On tärkeää, että opettaja havaitsee mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lapsen tuen tarpeen ja ohjaa hänet eteenpäin. Usein varhaiset oireet näkyvät jo alkuluokilla.

”Meillä on ollut kokeilussa oppilaita, jotka eivät käy koulussa lainkaan. Siinä vaiheessa pystytään kyllä auttamaan, mutta jos haluamme laajemmin pysäyttää nuorten syrjäytymiskehityksen, pitäisi pystyä auttamaan aiemmin”, Puumalainen painottaa.

Kokeilussa olleiden ysiluokkalaisten tärkeimpänä tavoitteena oli päättötodistuksen saaminen. Sen saavuttaminen vaati intensiivistä työotetta. Jalkautuvan tuen työntekijät painottavat, että perheiden lisäksi myös koulut ovat hyötyneet jalkautuvan tuen työskentelystä.

”Olemme saaneet opettajilta hyvää palautetta, että ”te tuotte ulkopuolisen näkökulman, me olemme niin jumissa tilanteen kanssa”. Lisäksi meillä on aikaa – toisin kuin kouluilla – tehdä laaja jäsennys tilanteeseen”, Perttula kertoo.

Vahvuuksina yhteistyö ja ketteryys

Työparimallin vahvuus on se, että asiakas on Soten ja Kaskon yhteinen. Lisäksi vahvuutena on toiminnan joustavuus ja ketteryys: parhaimmillaan asiakas alkaa saada apua seuraavana päivänä yhteydenotosta. Ammattirooleja on myös venytetty tarpeen mukaan, mikä on korona-aikana ollut välttämätöntäkin.

”Korona-aika on opettanut sen, että vaikuttavaa työtä voi tehdä myös etänä. Pystyimme tapaamaan perheitä Teamsissa ja nuoria videopuheluiden välityksellä”, Puumalainen sanoo.

Joidenkin nuorten ja perheiden kanssa etätapaamiset olivat itse asiassa toimivampi vaihtoehto kuin välitön kotikäyntien järjestäminen.

Koko jalkautuvan tuen mallin keskeisin vahvuus on nelikon mukaan kodin ja koulun yhteistyön tiivistäminen. Näkökulmat voivat olla aluksi hyvin erilaisia, ja on tehtävä paljon töitä yhteisen kasvatuskumppanuuden löytymiseksi. Kun sellainen löytyy, kantaa se aivan uudenlaista hedelmää.

Aikuisten tukeminen auttaa lasta

Toisinaan haastetta on voinut aiheuttaa täysin uudenlainen työmuoto sekä se, etteivät kaikki osapuolet ole tienneet, mitä työskentely pitää sisällään. Kaikki kokeilussa olleet opettajat ovat kuitenkin halunneet tukea ja ottaneet työparin lämpimästi vastaan. Sekä oppilaat, opettajat että huoltajat ovat olleet motivoituneita työskentelyyn sen alkaessa. 

Koska kyseessä on lyhytkestoinen interventio, alakouluikäisten kanssa pitää mallissa olla tarkkana, ettei lapsi kiinnity jalkautuvaan työntekijään liikaa. Koulusta tuleekin löytyä sopiva, pysyvämpi turvallinen aikuinen.

”Vaikka työskentelymme on lapsikeskeistä, perusajatuksena on lapsen ympärillä olevien aikuisten tukeminen”, Kareinen alleviivaa.

Madaltaa kynnystä sosiaalipalveluihin

Koillisen kokeilu jatkuu vuoden 2020 loppuun asti, jonka jälkeen sen vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioidaan. Jalkautuvaa tukea rahoitetaan Opetushallituksen tasa-arvorahoituksella, ja malli on osa nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kaupunkistrategiahanketta eli Mukana-ohjelmaa.

Suntila, Kareinen, Perttula ja Puumalainen pitävät jalkautuvan tuen mallia ehdottomasti sellaisena, jota kannattaa levittää Helsingin muillekin alueille: tulokulma madaltaa kynnystä sosiaalipalveluihin ja monta välivaihetta ja puhelinsoittoa jää pois, kun työparin toinen osapuoli on pedagogiikan ja toinen sosiaalialan ammattilainen.

Perheiltä työparit ovat saaneet ainoastaan positiivista palautetta, joka on ollut valtaisaa.

”Kaikki kokeilussa olleet vanhemmat ovat halunneet tukea lapsensa koulunkäyntiin. Meidän vakaa tavoitteemme on, että tästä tulisi pysyvä työmuoto”, Kareinen tiivistää.