Inkluusion toteuttaminen vaatii sen arvojen sisäistämistä ja resursseja

14.12.2022

Kuva: Antti Nikkanen

Suomi on jo pitkään ollut sitoutunut moniin kasvatusta ja koulutusta koskeviin sopimuksiin, joiden päämääränä on inkluusio ja inklusiivinen koulutusjärjestelmä (esim. Unescon Salamancan julistus 1994). Tästä huolimatta inkluusiota ja sen tavoitteita ei ole juurikaan avattu suomalaisissa opetussuunnitelmissa, mikä on johtanut siihen, että alan ammattilaiset ja koulutuksen järjestäjät ovat tulkinneet ja toimeenpanneet inkluusiota hyvin eri tavoin. Yhteinen ymmärrys sekä inkluusion merkityksestä että käytännöistä on ollut puutteellista.

Periaatteina yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys

Syksyllä 2022 kaivattua selkeyttä ovat tuoneet uudistuneet Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) sekä opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema Oikeus oppia -työryhmän loppuraportti (2022). Asiakirjoissa määritellään selkeästi inkluusion keskeiset periaatteet, joita ovat kaikkia lapsia koskevat yhtäläiset oikeudet, tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys, moninaisuuden arvostaminen sekä sosiaalinen osallisuus ja yhteisöllisyys.

Inkluusio on siis kokonaisvaltainen tapa ajatella ja toimia, ja se koskee ihan jokaista lasta ja oppijaa. Inkluusion periaatteita tulee toteuttaa niin koulutuksen järjestämisen ja johtamisen kuin jokaisen lapsiryhmän ja luokan arjen toiminnan tasolla. Vastaavaa määrittelyä odotetaan myös esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmiin lähivuosina.

Ei poista erityisryhmiä

Inkluusion ideologiaan sisältyy ajatus siitä, että kaikilla oppijoilla on oikeus kuulua heitä ympäröivään yhteisöön, osallistua opetukseen ja saada tarvitsemansa tuki lähtökohtaisesti osana oman ryhmänsä tai luokkansa toimintaa erilaisin joustavin järjestelyin. Inkluusio ei kuitenkaan estä opetuksen ja tuen toteuttamista esimerkiksi pienryhmässä tai erityisryhmässä silloin, kun se on lapsen edun mukaista.

Inkluusiota saattaa olla helpompi ymmärtää, jos sitä peilaa suomalaisen koulutusjärjestelmän historiaan ja aikaan, jolloin tukea tarvitsevat lapset ja nuoret suljettiin muun kouluyhteisön ulkopuolelle. Tämä ulossulkeva malli loi epätasa-arvoa ja lisäsi tukea tarvitsevien oppijoiden syrjäytymistä.

Vaihtoehtona ulossulkemiselle on pitkään pidetty integraatiota. Integraatio-ajattelussa oppija voi osallistua hetkittäin tavallisen ryhmän toimintaan, jos hän on tarpeeksi hyvä tai osaava. Integraatio ei kuitenkaan ole poistanut tukea tarvitsevien oppijoiden ulkopuolisuuden kokemusta, ja siksi on suunnattu kohti inkluusiota, jossa oppijan tuen tarve ei enää määrittele hänen varhaiskasvatus- tai opiskelupaikkaansa.

Keskiössä jokainen lapsi ja nuori

Yksi tunnistettu inkluusioon liittyvä haaste on se, että käsite ymmärretään usein vain tuen ja opetuksen toteutuspaikkaan liittyvänä ilmiönä. Tällöin voi ymmärrettävästi nousta esiin ajatuksia siitä, ettei inkluusio sovi kaikille.

Oikeanlainen tuki ja sen toteutuspaikka ovat keskeinen osa onnistunutta inkluusiota, mutta pelkästään niitä tarkastelemalla ei voida tavoittaa inkluusion tärkeintä ydintä. Tärkeintä on toimia niin, että jokainen lapsi kokee tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin hän on. Ilman tätä lapsen kokemusta inkluusio ei voi täysin toteutua.

Jokaisen kasvatus- ja opetushenkilöstön jäsenen tehtäviin kuuluu sen varmistaminen, että kukin lapsi voi toimia, kehittyä ja oppia omana ainutlaatuisena yksilönään sekä yhteisön jäsenenä. Keskeistä on oivaltaa, että voi itse edistää inkluusion toteutumista päivittäisissä kohtaamisissa lasten ja nuorten kanssa. Inkluusion toteuttaminen on meidän kaikkien ja koko järjestelmän yhteinen tehtävä.

Riittävät resurssit toteuttamiseen

Inkluusion toteuttaminen vaatii sen arvojen sisäistämistä, vahvaa osaamista sekä riittäviä resursseja. On tärkeää tunnistaa inkluusion monimuotoisuus, sillä sen tarkoituksena ei ole tarjota yhtä kaikille soveltuvaa mallia, vaan jatkuvasti kehittyä vastaamaan oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin. Opetus ja oppimisympäristöt sekä kaikki muukin toiminta tulee järjestää siten, että jokaisella oppijalla on mahdollisuus osallistua hänelle sopivalla tavalla ja kokea onnistumista.

Helsingissä inkluusiota on lähdetty määrätietoisesti kehittämään muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön Oikeus oppia -ohjelman erityisavustuksella. Kehittämisen pääpaino on varhaiskasvatusyksiköiden sekä peruskoulujen inklusiivisen toimintakulttuurin ja toimintatapojen tarkastelussa.

Tavoitteena on vahvistaa ja laajentaa kaikkien toimijoiden osaamista ja toimintaa niin, että mahdollisimman moni oppija tulisi nähdyksi ja kohdatuksi inkluusion periaatteiden mukaisesti sekä saisi tarvitsemansa tuen omassa päiväkodissaan ja lähikoulussaan.

Varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen henkilöstö saa valmennusta ja tukea inklusiivisen toimintakulttuurin kehittämiseksi. Kaikille koulutusasteille järjestetään koulutusta inklusiivisista kasvatuksen ja opetuksen toimintatavoista, kuten joustavista opetusjärjestelyistä, monipuolisesta opetuksesta ja toiminnasta, eriyttämisestä, yhteisopettajuudesta, erilaisista apuvälineistä, puhetta korvaavista ja tukevista kommunikointimenetelmistä, digitaalisista välineistä sekä kielitietoisesta opetuksesta.

Yhteistyö vahvistaa hyvinvointia

Koulun ja varhaiskasvatuksen inklusiivia toimintatapoja ja rakenteita on tärkeää kehittää moniammatillisesti koko työyhteisön voimin, huoltajien mukaan kutsumista unohtamatta. Hyviä ratkaisuja kannattaa etsiä myös yhteistyössä monialaisten toimijoiden, esimerkiksi neuvolan, lastensuojelun ja nuorisopalveluiden kanssa.

Yhteistyön avulla voidaan vahvistaa oppijoiden turvallisuuden tunnetta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia, jotka ovat oppimisen perusedellytyksiä. Myös oppijat tulee ottaa mukaan yhteiseen hyvinvointityöhön. Se tukee kiinnittymistä omaan yhteisöön, joka puolestaan ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja kiusaamista.

Varhaiskasvatusyksikön ja koulun inklusiivisista arvoista ja toimintatavoista on tärkeä käydä avointa keskustelua. Vasta kun meillä on jaettu yhteinen ymmärrys, pääsemme todella edistämään inkluusiota omassa työssämme. Tavoitteena on, että kuljemme kaikki samaan suuntaan.

Teksti:
Susanne Rantanen ja Jaana Holmbäck